4.5.2013

Aiemmin on käsitelty Daavidin elämän vaiheita, tällä kerralla teksti on hieman myöhemmältä ajalta. Daavidin pojanpojan, Rehabeamin, aikana valtakunta jakautui kahtia. Toista osaa hallitsi Jerobeam, ja hänen vaiheistansa kirjoitan nyt jotain, mikä voimakkaasti kosketti omaa sisintäni.

1. Kun. 14 kertoo hetkestä, jolloin Jerobeamin poika sairastui. Kuten yleensä lasten sairastaessa, aikuisilla oli hätä ja ahdistus, ja tähän ahdistukseen kelpasi apu myös taivaan Jumalalta. Jerobeam lähetti vaimonsa tuntemattomaksi pukeutuneena kysymään neuvoa profeetalta, joka aikanaan oli Jumalan sanana ilmoittanut valtakunnan hajaannuksen ja tulevan kuninkuuden Jerobeamille. Tuohon aikaan profeetat olivat voimakkaasti Jumalan Sanan äänitorvia kansan keskuudessa.

Profeetta eli kuitenkin tiiviissä keskusteluyhteydessä Jumalansa kanssa, ja näin ollen profeetta tiesi, mistä on kysymys. Heti Jerobeamin vaimon astuessa sisään ovesta profeetta toteaa 1. Kun. 14:6 näin: ”Tule sisään, Jerobeamin vaimo; miksi sinä tekeydyt tuntemattomaksi? Minä olen saanut ilmoittaakseni sinulle kovan sanoman.”

Sama tilanne on sinulla ja minulla, ystävä rakas. Miksi tekeydyt tuntemattomaksi Kaikkivaltiaan Jumalan edessä? Hän on sinut luonut, nimeltä kutsunut. Hän tuntee sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi. Jeesus lukee meitä, elämäämme ja motiivejamme kuin avointa kirjaa. Et pääse pakoon Jumalaa, sen kilpajuoksun häviät aina. Voit vain valita kohtalosi jo täällä elämän aikana mutta ennen kaikkea iankaikkisuudessa; siksi on niin äärettömän tärkeää löytää pelastus Kristuksessa tämän elämän aikana.

Sanoma Jerobeamille ja Jerobeamin vaimolle oli erittäin kova; he olivat hyljänneet Jumalan ja se ei jäänyt ilman seurauksia. Se tuntuu erittäin julmalta, monet ihmiset ihmettelevätkin, että miten rakastava Taivaan Isä voi olla noin julma. Edellisessä luvussa on kuitenkin oleellista taustatietoa tähän tilanteeseen. Jumala oli tehnyt ilmeisen ihmeteon kansan keskuudessa ja odotti, että Jerobeam sen nähtyään kääntyisi Jumalan puoleen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan entinen vääryys ja jumalaton meno jatkuivat aina vain.

Me saamme tässä elämässä aikaa parannuksen tekoon. Se tarkoittaa sitä, että suostumme Jeesuksen parannettaviksi Hänen ehdoillansa. Jeesus vuodatti verensä, jotta meillä olisi elämä, Hän ei suostu meidän juoksupojaksemme vaan meidän on taivuttava Hänen tahtoonsa. Hän ilmaisee itsensä ja tahtonsa kyllä jokaiselle niitä kysyvälle.

Lyhyesti ja ytimekkäästi asiani on tämä: Tule esiin piilostasi, johon olet paennut elävää Jumalaa! Hän rakastaa sinua, korjaa ja eheyttää haavat ja ennen kaikkea antaa voiman elää uutta elämää kanssansa. Se elämä sisältää myös pilvisiä päiviä ja myrskysäitä, mutta suurinta on silti rauha Jumalan kanssa.

 

Terv. Esko Kallioniemi