Elihu esitellään Jobin kirjassa nuorena miehenä vastaamassa Jobille sen jälkeen, kun kolme Jobin ystävää olivat sanottavansa sanoneet. Elihu lähestyi eri tavalla Jobin kärsimyksiä ja niistä johtuvia syytöksiä jopa Jumalaa kohtaan; 33. luvun jakeessa 6 Elihu toteaa: ”Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.” Nimi Elihu merkitsee muuten Hän on Jumalani. Mitä enemmän Jumalaa oppii tuntemaan henkilökohtaisesti, sitä pienemmäksi näkee omat mahdollisuutensa.

Job 33:14-17 on kirjoitettu: ”Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä.” Tätä kohtaa Raamatusta on luettu usein herätyskokouksissa, joissa päämääränä on kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät vielä Jeesusta tunne Vapahtajana. Se on aivan oikein, mutta samalla tavalla tämä kohta kuuluu jo uskoontulleille; varoitus pahasta teosta ja ylpeydestä on aiheellinen uskovallekin.

Puheen edetessä Elihu näkee jo tulevaisuuteen. Täytyy muistaa, että Jobin kirja on eräiden lähteiden mukaan koko Raamatun vanhimpia kirjoituksia, joten todennäköisesti ollaan ajanlaskussa melko kaukana Kristuksen syntymästä. Ihanasti kuvataan jakeissa 23-24 Kristuksen suorittama lunastusmaksu; Jumala armahtaa vaipumasta hautaan, sillä Hän on saanut lunastusmaksun. Kun Jumala sanoo ihmisestä, että vapauta hänet, se on jotain täysin selittämätöntä. Se täytyy kokea henkilökohtaisesti, ennen kuin sen ymmärtää.

Elihun puheen profeetallisuus kosketti myös Jobin lähitulevaisuutta. Vasta Elihun puheen jälkeen Jumala vastasi Jobille, mutta Elihu jo ennakoi tulevaa jakeissa 25-28: ”Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: ’Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta.’”

Jobille palautui mennyt kunnia, Elihun sanoma toteutui. On silti mielenkiintoista huomata, että Jumalan ilmestymisen jälkeen Elihusta ei mainita enää Raamatussa sen enempää. Jobin kolmeen ystävään Jumala vihastui, mutta kun Job rukoili heidän puolestansa, Herra käänsi sekä heidän että Jobin kohtalon. Lisäksi Jobin ystävien tuli uhrata Herralle polttouhri. Uskon, että Jumala vihastui inhimilliseen viisauteen, jolla Jobin ystävät yrittivät auttaa. Ystävien neuvoissa oli toki myös jumalallista viisautta, mutta Elihulla oli sekä oikea sanoma Herralta että oikea asenne Jumalan kasvojen edessä.

Elihun kohdalla ajattelen taustalle vetäytymisen merkitsevän sitä, että Jumala ei jaa kunniaansa välikappaleena käyttämiensä ihmisten kanssa. Elihun sanoma oli taivaasta, mutta oleellista oli se, että Jumala armahti. Uuden Testamentin puolella opetetaan asennetta, että olemme vain ansiottomia palvelijoita, jotka tekevät sen, mitä pitikin tehdä. Kunnia on aina Herran. Kunpa tätä asennetta näkisi enemmän nykyisten ”hengellisen työn lavatähtien” kohdalla! Olen surullisena seurannut muutamien toimintaa ja pyytänyt, että säästä, Herra, katastrofilta oman nimesi kunnian tähden.   

Terv. Esko Kallioniemi